2021 animekatsaus eli ajatuksiani SK8:stä

Otsikko oli valetta. Tämä ei ole 2021 animekatsaus. Se olisi ollut sitä, jos olisin katsonut muita animeita vuodelta 2021, kuin SK8:in. Mutta en katsonut.

Puhun siis lyhyesti SK8:sta. :)

Haluan kirjoittaa henkilökohtaisen kehuni kyseiselle sarjalle. SK8 (tai SK8 the Infinity) on skeittaamisesta kertova lyhyt animesarja, joka ei perustu mihinkään alkuperäisteokseen vaan on siis ihan oma animeoriginaalinsa. Se on mielestäni positiivinen ja raikas tuulahdus animesarjojen joukossa, joista monet saisi heittää menemään merkityksettömyytensä tähden. Se ei myöskään juuri seuraa tämän hetken isoimpia trendejä (eli isekaita) vaan on enemmänkin kuin vilaus vanhemmasta ajasta.

SK8:in juoni kuuluu siten, että kanadalais-japanilainen poika Langa muuttaa isänsä kuoleman jälkeen äitinsä kanssa Kanadasta Japaniin, Okinawalle. Siellä hän tutustuu Rekiin, joka on paikallinen skeittaava poika. Kaupungin skeittiskeneen kuuluu myös ns. S-turnaus, jossa skeitataan kilpaa vaarallisella radalla syrjäisessä sijainnissa, jonne on oikeasti pääsy kielletty. Langa ei ole ikinä skeitannut, mutta lumilautailuharrastuksensa pohjalta hän saa nopean tuntuman lajiin Rekin opettamana, ja pian nousee opettajaansakin taitavammaksi. Muita hahmoja sarjassa ovat muut S:n skeittaajat, niin päähahmoja vanhemmat kuin nuoremmat henkilöt, sekä tietysti pääpahis, S:n perustaja ja johtaja.

SK8:stä hohkaa mielestäni jotenkin leppoisa vanhan ajan tunnelma. Sarjasta löytyy sekä ranta- ETTÄ onsen-jakso. Sarjan tyylihän on siis enemmän komediaa, vaikka sieltä löytyykin dramaattiset hetkensä loppupuolelta. Taustatiedoksi tähän, että olen vähän sellainen ihminen, jonka mielestä suurin osa animesta on oikeastaan surkeaa. Paras animevuosi oli mielestäni 2011, ja sen jälkeen onkin vain menty alamäkeen. En pitänyt viime vuosikymmenen moe-villityksestä (söpöillä tyttöhahmoilla ei ole minulle mitään tarjottavaa), enkä myöskään voisi vähempää piitata isekaista. En halua kuulostaa liian änkyrältä, esimerkiksi K-ON on mielestäni hyvä sarja, mutta monet näistä sarjoista tehdään lähinnä sillä motiivilla, että sillä voidaan myydä halityynyjä ja tissifiguureja... hyvin tietynlaiselle otakuyleisölle. Yleisölle, johon en kuulu.

SK8:iä katsoessa itselleni tuli tunne siitä, että tällainen pinnallinen tunnelma oli hylätty kokonaan, ja sain katsoa sarjaa, jossa Okinawan lämmössä paistaa aina aurinko ja hahmot elävät kevyttä elämää, jossa yksikään päivä ei ole yksinäinen tai masentava. Siitäkin huolimatta, että loppupuolella toki näemme kateudesta ja epävarmuudesta kumpuavat ystävyyssuhteiden vaikeat kiemurat. Se oli kuin iloinen maailma, jossa kuitenkin samaan aikaan on jokin "pointti", ja sarjaa katsoessa saa myös kokea tunteiden vuoristorataa. Ei siis juoneton slice-of-life, kaikista eniten inhoamani lajityyppi.

Mutta siis sen lisäksi, että SK:stä tuli minulle "iloinen" ja "vanhat ajat tulee mieleen" fiilis, ja sarjaa oli siksi mukava katsoa, tässä on myös eräs toinen aika iso palanen vielä mainitsematta. Sillä vaikka SK8 ei ehkä ole suunnattu tissifiguuriotakuyleisölle, se on kuitenkin suunnattu eräälle toisenlaiselle yleisölle. SK8 on sellainen sarja, jota jotkut kutsuvat termillä "fujobait". Ohjaajakin on sama kuin Free!:ssä. Tämä tarkoittaa sitä, että sarjassa vihjaillaan mieshahmojen välisellä romanssilla, muttei sellaista kuitenkaan "virallisesti" näytetä tai vahvisteta. Siten katsojan saavat itse päättää, lukevatko rivien välistä orastavan romanssin, vai näkevätkö hahmojen suhteen pelkkänä ystävyytenä. Poikarakkaussarjojen faneja kutsutaan siis termillä "fujoshi" (tai siis naisfaneja, miesfani olisi sitten fudanshi, mutta heitä on huomattavasti vähemmän).

Heti, kun sarjan tunnuskappale alkaa soimaan, tulee aina hyvä fiilis.

Tavallaan tässä törmäävät yhteen myös japanilainen ja länsimaalainen käsitys sateenkaariaiheiden esittämisestä. Japanissa monesti voidaan harjoittaa fujobaittia sillä selityksellä, että japanilainen yhteiskunta on niin konservatiivinen, ettei siellä televisioon voi laittaa animesarjaa, jossa esiintyy homoromanssi. Monet kyseistä aihepiiriä käsittelevät animet onkin aikanaan julkaistu suoraan VHS:lle/DVD:lle. Siksi fujobait on enintä, mitä tekjät voivat tarjota: vihjailuja romansseista, joita ei kuitenkaan homofoobikoiden tähden voida suoraan myöntää. Länsimaissa sen sijaan on viimeaikoina noussut laajempaan tietoon käsite "queerbait", joka tarkoittaa viihdettä, jossa sateenkaarihahmoja vain vihjataan eikä suoraan vahvisteta, jotta ko. viihdetuote säilyttäisi mahdollisimman laajan katsojakunnan pelottamatta konservatiivisempaa yleisöä pois tuotteen parista mutta samalla houkuttelemalla sateenkaariyhteisön mukaan. Samalla sarja voi saada kehuja "progressiivisuudestaan" ottamatta oikeasti mitään riskejä.

Fujobaitissa huijataan ihmisiä, jotka vain pitävät poikarakkaustarinoista, mutta queerbaitissa huijataan seksuaalivähemmistöjä lupaamalla, että heidät otetaan tarinaan mukaan, tätä lupausta kuitenkaan toteuttamatta. Siksi queerbait on selvästi negaativinen termi ja vihattu ilmiö. Fujoshit sen sijaan saattavat olla hieman ärsyyntyneitä fujobaitista, mutta se ei pysäytä heitä tekemästä kasoittain fanitaidetta, -fiktiota ja -doujinsheja niistä hahmoista, joiden olisivat toivoneen päätyvän yhteen.

Ja miten tämä kaikki liittyy SK8:iin? Kuten sanoin, SK8 on fujobait-sarja. Siinä on parikin "pariskuntaa", jotka olisivat potentiaalisesti voineet muodostaan romanssin, vaikka en henkilökohtaisesti tosin kannattanut niistä kuin yhtä (Langa ja Reki). Sarja siis rakentaa Langan ja Rekin välistä ystävyyttä väittämättä missään välissä, että se olisi ystävyyttä enempää. Kuitenkin sarjan kirjoittajat ovat myös tienneet täsmälleen, minkälaisia piirteitä lisätä tähän ystävyyteen, jotta fujoshit näkevät sen ystävyyttä enempänä ja tulevat toivottavasti rahapussiensa kanssa ostamaan myös sarjaan liittyviä fanituotteita (esimerkiksi kohtaus, jossa Langa puhuu äidilleen ongelmistaan Rekin kanssa, mutta äiti luulee Langalla olevan huolia jonkin tytön, ihastuksen, kanssa). Tai ehkäpä tekijät olisivat ~halunneet~ esittää jotain enemmän, mutta iso paha TV-kanava ja Japanin konservatiivinen yhteiskunta eivät sitä heille sallineet.

Tähän oikeastaan kulminoituu keskustelu, johon länsimaalaisessa fanikunnassa on sarjan luonteesta ollut. Toki siellä on se vakio "ei tässä mitään homoja ole ja olette vain harhaisia jos kuvittelette niin" -ryhmä, mutta myös toinen väittely siitä, onko SK8:n fujobait hyväksyttyä, vai tosiasiassa pahaa queerbaittaamista. Henkilökohtaisesti minulla ei tähän juuri vastausta ole, pidin sarjasta tällaisenaan, ja olisin pitänyt siitä, jos sen mieshahmot olisivat "virallisesti" päätyneet pariskunnaksi. Japanilainen keskustelu näistä aiheista ei oikein seuraa sitä mitä länsimaissa, joten on vaikea ennustaa, tullaanko siellä esittämään representaatiota rohkeasti tulevaisuudessa ilman minkäänlaista baittia. Tuntuu kuitenkin siltä, että lännen päässä tähän vihjailuun ollaan jo kyllästytty.

Totuushan on, että päädyin katsomaan SK8:n juuri sen takia, että ystäväni kutsui sitä sarjaksi jossa on "skeittihomoja". En juurikaan identifioidu fujoshiksi, sillä en mielestäni kuluta ko. materiaalia niin paljon, että tuo termi kuvailisi mitenkään itselleni keskeistä harrastusta. Siitä huolimatta ehkä itsekin olen sellainen "harhainen", joka näkee romanssinvihjeitä "pelkkien kaverusten" välisessä suhteessa.

SK8 on siis mielestäni: iloinen, tuo vanhat ajat mieleen positiivisella tavalla, mutta myös kuvaa miesten välisiä suhteita tavalla, jonka on helppo nähdä fujobaittina koska, no, sitähän se on ja ihan tarkoituksella. Sarjasta voi siis löytyä itse kullekin jotain ~shipattavaa~. Kaikista tärkeitä lienee kuitenkin sarjan pointti: Skeittaaminen on kivaa! Ja kaverin kanssa skeittaaminen on vielä parempi. SK8 olikin uraauurtava aivan toiselta kantilta, kuin mihin monesti huomiota kiinnitetään: urheiluanimen suosiosta huolimatta skeittianimeita ei ole juuri aiemmin tehty. SK8 kuvaa kauniisti ja taidokkaasti skeittaamisen hurmaa komeilla animaatioliikkeillä.